9. PYÖRÄILY
9.1. Kevyen liikenteen reitistö
Kuninkaantien varrella olevien kaupunkien ja taajamien kevyen liikenteen reitistö on vaihtelevasti rakennettu. Uusin, osin vielä rakenteilla oleva taajaman läpiajo on Hinthaarassa Pornaisissa. Jokaisella paikkakunnalla vaikutti olevan kuitenkin rakentamattomiakin osuuksia, jolloin pyöräilijä joutuu käyttämään autotietä.
Myönteisimmän vaikutuksen ryhmä sai uudella Espoon rantaraitilla, jossa pyöräilijälle avautuvat hienot merimaisemat välittömässä läheisyydessä olevasta omakotiasutuksesta huolimatta. (Tämä osuus ei tosin seuraa Kuninkaantietä, mutta oli valittu erityisesti uutuutensa vuoksi pyöräilijän näkökulmasta.) Yllätyksen pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvalle toi myös saapuminen Helsingin ydinkeskustaan ja sieltä poistuminen: Kaikkialla oli hienot ja vehreät pyöräreitit!
Taajamien ulkopuolella sen sijaan vain harvassa paikassa oli kevyen liikenteen oma reitti. Koska ryhmä sai opastuksen useilla paikkakunnilla paikallisilta latuyhdistyksiltä, käyttivät oppaat heille tuttuja ja käteviä reittejä, jotka eivät kenties aina noudattaneet viralliseksi suunniteltua keskustaan saapumis- tai poistumisreittiä. Näillä epävirallisilla osuuksilla oli myös runsaasti päällystämätöntä, jopa sepelipohjaista tiestöä. Välillä Tesjoki - Ahvenkoski Itä-Uusimaalla (7 km) valtatie 7 oli ainut valittavissa oleva reitti.
Autoilijoitten suhtautuminen pyöräilijäjoukkoomme oli pääosin ystävällistä ja huomaavaista ja autot odottivat koko letkan tienylitykset. Kohtasimme ainoastaan muutaman hermostuneen kuljettajan ja saimme kokea pari vaarallistakin ohitusta niissä kohdin, joissa meillä ei ollut käytössä omaa väylää.
9.2. Viitoitus ja kartat
Työryhmä seurasi paitsi Kuninkaantietä seuraavaa pyöräteiden merkintää, myös kevyen liikenteen tieviitoitusta ja itse Kuninkaantien viitoitusta. Viimeksi mainittu on suunnattukin alun perin vain autoilijoille ja moottoripyöräilijöille.
Alunperin ruskeat pyörätiemerkit olivat miltei säännönmukaisesti haalistuneet kaikkialla ja niiden olemassaolo oli satunnaista. Epäsäännöllisesti niihin oli merkitty valtatien numero, jota reitti seuraili. Pelkästään niiden varassa oleva pyöräilijä ei selviäisi lainkaan reitistä. Espoon rantaraitilla vanhat tarrat oli peitetty omalla uudella merkillä, joka sinänsä oli hieno, mutta kuvasi jostakin syystä hieman harhaanjohtavasti vain kävelijää. Kartan puutuessa pyöräilijä saattaisi hyvän viitoituksen avulla välttää valtatiet ja valita rauhallisemman - ja usein myös kauniimman - juuri kevyelle liikenteelle sopivan reitin. Alun perin ruskeat pyöräreittitarrat on sijoitettu usein ohuen liikennemerkin tangon ympärille, jolloin se jää helposti huomaamatta. Merkki ansaitsisi olla koko leveydeltään näkyvissä täyttääkseen tehtävänsä.
Vain harvassa paikassa on riittävästi merkkejä pyörätien alkamisesta/päättymisestä ja siirtymisestä toiselle puolelle tietä. Ylipäänsä turhat vaihdot puolelta toiselle tulisi välttää turvallisuudenkin vuoksi.
Kevyelle liikenteelle tarkoitetut tienviitat olivat sattumanvaraisia. Esimerkiksi Kirkkonummen keskustassa torilla emme havainneet viitoitusta lainkaan. Ensimmäisen kerran havaitsimme niitä vasta Kivenlahdessa saavuttaessa Espooseen, josta myös opastettiin taaksepäin Kirkkonummelle. Suureksi avuksi ja hyödyksi on viittaan merkitty kilometrimäärä. Kotkassa ja Lappeenrannassa on rakennettu myös nähtävyyksistä opastavat viitat, jotka palvelevat pyöräilijöiden lisäksi kaikkia matkailijoita.
Kuninkaantien itäisestä osuudesta Helsingistä itään on valmistettu kartta, joka on osittain erittäin hyvin palveleva sisältäen mm. matkan varrelle sijoittuvien palvelujen ja nähtävyyksien esittelyä eri paikkakunnilla. Tämän muutaman vuoden takaisen kartan saatavuus on ilmeisesti kuitenkin sattumanvaraista, painos lienee jo loppunut (painettu v. 2002). Ryhmä kaipasi erityisesti sellaista karttaa, jossa opastetaan riittävän selkeästi tien numeroiden ja katujen nimien tarkkuudella kaupunkiin saapuminen ja sieltä poistuminen. Nykyisillä kartoilla ja viitoituksen puuttuessa se on vaivalloista ja miltei mahdotonta. Vaadittiin yrityksen ja erehdyksen menetelmää. Kartan puutteellisuutta voimme syyttää myös siitä mäkisestä ja hiekkapintaisesta - tosin viehättävästä!- ketunlenkistä (n. 5 km), jonka teimme etsiessämme Fiskarsin Ruukkialuetta. Kartoissa olisi hyvä olla myös korkeuslukemat. Ryhmällä oli käytössään myös muutama GPS-laite, mutta ongelmatilanteissa ei aina saatu apua niistäkään.
YTV:n reittiopaspalvelu netissä (www.ytv.fi/reittiopas) on tehdyssä vaikutustutkimuksessa (Poljin 7/2008) todettu erinomaiseksi, mutta toistaiseksi se on käytettävissä vain pääkaupunkiseudulla ja muutamassa isossa kaupungissa. Tämän kaltaisen palvelun soisi laajentuvan kaikkiin Kuninkaantien varrella oleviin kaupunkeihin ja taajamiin.
